Diabetes-tietoutta

Komplikaatiot

Matala ja korkea verensokeri

Verensokeriarvojen vaihtelut eli verensokerin hienoinen kohoaminen ja laskeminen kuuluvat diabetekseen ja ovat normaaleja insuliinihoidossa. Jotta kuitenkin vältetään verensokeriarvojen vakavat ja toistuvat vaihtelut, on tärkeää tuntea oireet ja hoitomahdollisuudet.

Hypoglykemia – matala verensokeri

Hypoglykemian (matalan verensokerin) välttäminen on suurin haaste haluttaessa pitää verensokeri fysiologisella tasolla ts. samalla tasolla kuin henkilöillä, jotka eivät sairasta diabetesta. Hypoglykemia voi kehittyä hyvin nopeasti, vain muutamassa minuutissa.

Jos veressä on enemmän insuliinia kuin mitä verensokeriarvon säätämiseen tarvitaan, verensokeri laskee. Verensokeri on vaarallisen matala, kun verensokeritaso laskee alle 50 mg/dl (2,8 mmol/l). Ensimmäiset oireet ilmenevät normaalisti jo aiemmin, ja niitä ovat

  • vapina
  • hikoilu
  • sydämentykytys
  • nälän tunne
  • heikotus
  • levottomuus

Matalan verensokerin ensimmäisten oireiden ilmetessä tai verensokeriarvon ollessa alle 65 mg/dl (3,6 mmol/dl) on toimittava nopeasti, jotta verensokeri ei laske vielä lisää:

Tärkeintä on muistaa pysyä rauhallisena sekä syödä ensin ja mitata vasta sen jälkeen.

  • Ota heti nopeavaikutteista sokeria (20 g hiilihydraattia) rypälesokerin muodossa (saatavana levyinä, nestemäisenä sokerina tai purutabletteina). Vaihtoehtoisesti voit juoda makeutettua juomaa kuten appelsiinimehua tai kolajuomaa (100 ml = noin 10 g hiilihydraattia).
  • Mittaa verensokeri heti ja uudelleen 15 minuutin kuluttua.
  • Nauti sen jälkeen pitkävaikutteisia hiilihydraattia, kuten esim. täysjyväleipää, banaania tai jugurttia, jotta verensokeri ei laske uudelleen.
  • Älä harrasta liikuntaa äläkä aja autoa, kunnes verensokeri on normalisoitunut.

Jos verensokeri on toistuvasti liian matala, elimistö "tottuu" siihen. Matalan verensokerin tyypillisiä oireita ei välttämättä ilmaannu. Tätä tunnistamishäiriötä voidaan hoitaa koulutuksen avulla. Lisätietoa löydät internetistä osoitteessa www.diabetes.fi.

Hyperglykemia – korkea verensokeri

Hyperglykemia (korkea verensokeri) ei yleensä ole kriittinen lääketieteellinen tila. On kuitenkin muistettava, että pitkäaikaisesti korkeat verensokeriarvot korottavat merkittävästi diabeteksesta aiheutuvien sairauksien riskiä. Lisäksi hoitamaton hyperglykemia voi johtaa muutamassa tunnissa tai päivässä vakavaan komplikaatioon kuten ketoosiin tai diabeettiseen ketoasidoosiin.

Verensokeri kohoaa yleensä voimakkaammin aterioiden jälkeen tai myös stressin seurauksena. Hyperglykemialla tarkoitetaan tilaa, jossa verensokeri on kahden tunnin kuluttua ateriasta yli 200 mg/dl (11,1 mmol/l), minkä lisäksi ilmenee oireita kuten suuri jano, virtsaamistarve ja väsymys.

Hyperglykemia johtuu insuliinin puutteesta. Olet tutustunut sen hoitomenetelmiin diabeteskoulutuksessa. Pistä korjausinsuliinia hyperglykemian hoito-ohjeiden mukaisesti, jotka olet saanut diabeteshoitajaltasi.

  • Mittaa verensokeri lyhyin väliajoin.
  • Jos verensokeri nousee edelleen (250 mg/dl:aan tai 14 mmol/l:aan) ja tunnet voimakasta janoa ja/tai virtsaamistarvetta, suorita asetonitesti. Testiin tarvittavia virtsa- tai veriliuskoja on saatavina apteekeissa tai diabetesvälineitä myyvissä erikoisliikkeissä.

Jos asetonitestin tulos on positiivinen ja lisäksi huomaat oireita kuten lihas- tai alavatsakouristuksia tai asetonin hajua (kuin mädäntyneet omenat, kynsilakanpoistoaine), vereen on muodostunut ketoaineita (ketoosi). Tässä tilanteessa on ehdottoman tärkeää:

  • Vältä ruumiillista rasitusta äläkä harrasta liikuntaa.
  • Pistä korjausinsuliinia hyperglykemian hoito-ohjeiden mukaisesti, jotka olet saanut diabeteshoitajaltasi.
  • Juo runsaasti vettä.
  • Jos olet epävarma: Ota yhteyttä lääkäriisi.
  • Insuliinipumpun käyttäjät eivät saa enää annostella insuliinia pumpulla, vaan heidän on pistettävä korjausinsuliini ruiskulla tai insuliinikynällä.
  • Tarkista verensokeri 1,5 tunnin kuluttua ja mittaa asetonipitoisuus uudelleen.

Ketoasidoosi

Ketoasidoosi on vakava aineenvaihdunnan poikkeustila, jossa lisääntyneen rasvanpolton vuoksi elimistöön muodostuu ketoaineita. Nämä puolestaan johtavat veren liialliseen happamoitumiseen. Ketoasidoosi voi muodostua jo verensokeriarvon ylittäessä 250 mg/dl (14 mmol/l). Tämä johtuu insuliinin puutteesta. Ketoasidoosin tunnusmerkkejä ovat:

  • positiivinen asetonitesti
  • raskas hengitys – edellä mainittujen oireiden kuten janon, virtsaamistarpeen, väsymyksen, pahoinvoinnin ja oksentelun, lihas- ja alavatsakramppien sekä asetonin hajun lisäksi.

Nyt on toimittava nopeasti, sillä ketoasidoosista voi muodostua diabeettinen kooma ja siten hengenvaarallinen tilanne. Noudata samoja ohjeita kuin ketoosin hoidossa ja toimi diabeteskoulutuksessa oppimasi mukaisesti. Älä jää yksin vaan hae apua. Jos olet epävarma: Ota yhteyttä lääkäriin tai ensiapulääkäriin.

Hyperglykemia ⇒ Ketosis ⇒ Ketoosi ⇒ Diabeettinen kooma

Hyperosmolaarinen kooma

Tyypin 2 diabeetikoilla voi hoitamattoman hyperglykemian komplikaationa olla hyperosmolaarinen, ei-ketoottinen kooma. Kun verensokeri on toistuvasti erittäin korkea, yli 1 000 mg/dl (55 mmol/l), munuaiset erittävät liikaa vettä ja elimistö kuivuu (dehydraatio). Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seurauksena voi olla hengenvaarallinen tilanne, kuten verenkierron kollapsi, akuutti munuaisten toimintahäiriö sekä tajunnan häiriö ja jopa kooma. Hyperosmolaarinen kooma on lääketieteellinen hätätapaus, joka vaatii sairaalahoitoa.

Hyperosmolaariseen koomaan viittaavat oireet:

  • hyvin korkea verensokeri, yli 600 mg/dl (33 mmol/l)
  • suuri jano
  • virtsaamistarve
  • sydämentykytys
  • huimaus

Hyperosmolaarisen kooman syyt ja ehkäisy

Erityisesti henkilöillä, joiden tyypin 2 diabetesta ei ole diagnosoitu, on hyperosmolaarisen kooman riski. Laukaisevia tekijöitä ovat usein infektiot, esim. keuhkotulehdus, joka johtaa tavallista suurempaan insuliinin tarpeeseen, tai hoito virtsaneritystä lisäävillä lääkkeillä (diureeteilla).

Potilailla, joiden tyypin 2 diabetes on jo diagnosoitu, hyperosmolaarinen kooma voi johtua riittämättömästä insuliinin saannista tai liian pienestä verensokeria laskevan lääkkeen annoksesta.